Elämä jättää jälkensä, sen tietävät kaikki. On kuitenkin vaikeampi hyväksyä se, kun elämä jättää jälkensä omaan kehoon tai kumppani rapistuu silmissä. Tällöin voi myös olla vaikeaa löytää enää samaa intohimoa kuin aikaisemmin. Etenkin nopeat muutokset omassa tai toisen ulkonäössä voivat aiheuttaa sisäisiä konflikteja, jos muutos ei tunnukaan olevan parempaan päin.
Yleisin muutos, jonka pariskunnat joutuvat kohtaamaan on jommankumman osapuolen lihominen. Suomalaisista noin puolet on ylipainoisia, ja kilot kertyvät usein pikkuhiljaa ajan mittaan. Kun tilanteeseen herää, voi todellisuus olla karu ja sen seurauksena pintaan voi nousta jopa suoranainen inhotus itseä tai kumppania kohtaan.
Myös vanheneminen asettaa omat haasteensa, sillä kaikki meistä ikääntyvät vääjäämättä, vaikka nyky-yhteiskuntamme etsii ikuista nuoruutta kuin Graalin maljaa konsanaan. Paitsi tietysti Hollywood-julkkikset, jotka eivät muovikasvoineen vaikuta olevan päiväkään yli kolmekymmentä edes eläkkeelle jäädessään. Meidän muiden on kuitenkin hyväksyttävä tosiasiat, mutta välistä se tuntuu helpommin sanotulta kuin tehdyltä.
Ensimmäinen askel tyytymättömyyden tunteiden pulputessa tietoisuuteen on kysyä itseltä, mikä on syynä siihen, että kokee olonsa onnettomaksi. Onko syy kuitenkin jossakin muussa kuin ulkoisissa asioissa? Esimerkiksi epätyydyttävä parisuhde voi oireilla siten, että huomio kiinnitetään ulkokuoreen silloinkin, kun ongelma on löydettävissä sisältäpäin. Suhde kehittyy ja elää koko ajan, eikä vastarakkauden huuma voi kestää vuosikymmeniä. Suhteeseen pitää siis panostaa jatkuvasti, ja vaikka tietynasteinen arkipäiväistyminen on luonnollista, ei toista kuitenkaan pidä pitää itsestäänselvyytenä. Ruumis on ainoastaan sielun talo – keskity arvostamaan sitä, mitä löytyy sisältäpäin. Eihän kumpikaan teistä ole suhteessa mahamakkaroiden tai otsaryppyjen kanssa, vaan oikean, aidon ihmisen kanssa, joka on enemmän kuin pelkkä keho.
Jos oma ulkonäkö kuitenkin nyppii etkä enää tunne itseäsi viehättäväksi kumppanisi silmissä ja koet tämän olevan selkeästi ydinongelma eikä oire jostakin muusta, on aika toimia. Toimintapa riippuu siitä, mitä itse haluat. Helpointa on tietysti oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, ja vaikeissa itsetunto-ongelmissa myös terapiasta voi olla hyötyä. Jos kuitenkin ongelma on lähinnä pienen pintaremontin tarve, voi esimerkiksi uusi hiustyyli, vaatevaraston päivitys tai irtiotto uusiin maisemiin auttaa. Lisäksi liikunnallisia harrastuksia hankittaessa mieliala kohenee, itsetunto kasvaa ja vartalokin alkaa näyttää timmimmältä – sitä kautta myös oma olo muuttuu seksikkäämmäksi.
Jos taas kumppani on se, jonka ulkomuoto mielestäsi kaipaisi päivitystä, ollaankin kinkkisemmän ongelman äärellä. Toisen ulkonäön kritisoiminen voi aiheuttaa äärimmäisen paljon pahaa mieltä ja kireitä tilanteita kotona. Jos partneri yhtäkkiä lakkaa kiinnittämästä huomiota ulkomuotoonsa ja hygieniaansa, on syytä huolestua. Tällöin taustalla voi piillä masennus, johon pitää puuttua ja ohjata sairastunut hoitoon. Jos kyseessä on kuitenkin normaali elintapojen tai iän tuoma muutos, ei asialle ole paljoa tehtävissä. Kumppania voi innostaa lempeästi mukaan lenkille, kodin ruoat voi koettaa pitää terveellisinä ja tarjoutua kaveriksi shoppailureissulle, mutta jos toinen ei halua muuttaa itseään, ei häntä voi siihen pakottaa.
On valitettavaa, jos kumppaniin ei enää tunne vetoa, mutta jos toinen on itse tyytyväinen itseensä, täytyy ratkaisua etsiä muualta. Ehkäpä pienet irtiotot arjesta, kuten viikonlopun miniloma tai teatteri-ilta, saisivat näkemään kumppanin uudessa valossa? Myös oman ajattelutavan muuttaminen voi auttaa: keskity siihen, mistä pidät, äläkä siihen, mikä sinua ärsyttää. Kompromissit ovat tosielämää. Jos parisuhde on muuten hyvä, ei sen luulisi kaatuvan muutamaan ylikiloon tai viime vuosikymmenelle jämähtäneeseen tyyliin. Ole armollinen itsellesi ja toiselle!
